Haulikonpatruunan jälleenlatausreseptit

Reseptit ovat vapaasti käytettävissä. Tulokset on mitattu ProChrono tai Pact -nopeusmittarilla ja Pressure Trace I tai II -painemittarilla. Reseptejä käytettäessä tulee varmistaa, että komponentit ovat varmasti juuri resepteissä käytettyjä. Yhdenkin komponentin muuttaminen tai vaihtaminen voi muuttaa latauksen hengenvaaralliseksi. Resepteissä on ilmoitettu maksimipaine C.I.P. -standardin mukaan, jonka lataus on tuottanut testiolosuhteissa. Reseptin käyttäjän tulee tarkistaa aseensa paineenkesto ennen näiden reseptien käyttöä. Reseptejä käytettäessä tulee huomioida myös mittauslämpötila. Mittauslämpötilaa suuremmissa lämpötiloissa emme suosittele käyttämään reseptien mukaisia latauksia. Vastaavasti huomattavasti pienemmissä lämpötiloissa ei välttämättä saavuteta ilmoitettuja lähtönopeuksia. Resepteissä ilmoitetussa mittauslämpötilassa lataus on toiminut testiaseessa. Jokaisen lataajan tulee testata patruunat siinä lämpötilassa missä aikoo niitä käyttää.  Mm. tämän vuoksi Unlimited Ammo Oy ei ota vastuuta näiden reseptien käytöstä tai tuloksien oikeellisuudesta. Huom! 12/70 -kaliperin reseptit on ammuttu pitempi pesäisillä aseilla, maksimiruutiannoksia ei siis saa käyttää ladattaessa patruunoita 12/70 aseeseen. Ruutimäärää tulee vähentää maksimista vähintään 5%.

Testiaseet, joilla reseptilataukset on ammuttu:
10 ga - Browning BPS & Gold 10/89 28"
12 ga - Browning BPS 12/76 28" & Baikal MP-153 12/89 28"
16 ga - ESA 16/70 & Baikal IJ-18 16/70 28"
20 ga - Winchester 1300 20/76 22"
.410 ga - Antonio Zoli .410/76 28"

Lyijy
Teräs
UnA-Tungsten
Täyteiset

LUE!  Haulikonpatruunan lataus - komponenttien vaikutukset  Päivitetty 30.11.2008 Klo: 14:40

Hylsy

Hylsyn valinnassa lähtökohtana on tilantarve tai joissakin tapauksissa kaliperi - hylsyn pituuden osalta. Hylsyn pituus valitaan siis sen mukaan, mitä sinne pitää saada mahtumaan. Poikkeuksena voisivat olla täyteislataukset, jotka kannattaa tehdä patruunapesän salliman pisimmän hylsyn mitan mukaan.

Tilantarvetta muuttaa:

- Ruutilaatu ja määrä
- Välitulppa
- Haulimateriaali ja määrä
- Mahdolliset muut aineet, kuten bufferi

Hylsymerkki antaa suuntaa tilavuudesta, mutta vaihtelua esiintyy eri mallien välillä. Tilavuuserot voivat tulla itse hylsyn pituudesta samallakin nimellismitalla, kannan vahvuudesta ja muodosta (ei liity kantavahvike peltiin) ja hylsyn sisähalkaisijasta, johon vaikuttaa hylsyputken seinämän vahvuus.

Paine-erot eri hylsyjen välillä selittyvät osin sisähalkaisijan eroilla ja osin materiaali valinnoin. Myöskin hylsyn kokonaistilavuus vaikuttaa ratkaisevasti, koska sama lataus täyttää hylsyä eri tavoin - aina ei edes mahdu kaikkiin hylsyihin samat lataukset. Kun tilaa haetaan hylsyyn eritavoin, kuin mitä on esim. resepteissä tarkoitettu voi painevaihtelut eri hylsyjen välillä olla luokkaa 25%.

Parasta yleishylsyä ei ole. Valitse mieluiten helpommin/enemmän painetta nostava hylsy kevyisiin latauksiin ja vastaavasti vähemmän painetta nostava raskaisiin latauksiin. Paineen tulee nousta, että savutonruuti saadaan palamaan toivotusti, mutta sen nousua tulisi hallita, ettei paineet aseessa karkaisi vaaralliselle puolelle. Helposta paineennoususta on monesti etuakin, mm. haettaessa hyvin pakkasessa toimivaa patruunaa.

Myöskin hylsyn suljentatapa ja laatu aiheuttaa painevaihtelua. Stuukkaus on tiukempi aukeamaan kuin rullasuljenta. Tämä tulee korostuneemmin esiin nopeapaloisella ruudilla ja lievemmin hidaspaloisella. Stuukkauksen laatu vaikuttaa samoin. Tehdaspatruuna -tyyliin erittäin syvälle painettu stuukki nostaa hieman enemmän painetta kuin jo valmiiksi vähän auki oleva, joka on suljettu ihan patruunan pintaan.

UnA:n myynnissä olevat hylsyt (12/76 ja 89) jakaantuvat paineiden suhteen seuraavasti:

Eniten nostaa, Remington; vihreä, Remington,  musta, Winchester; musta, Winchester; punainen, Federal; punainen, Vähiten nostaa.

Kaikkia hylsyjä ei saman (nimellisen) valmistajan sisälläkään saa käyttää ristiin. Painevaihtelut voivat olla suuriakin vaikka hylsyt näyttäisivät melkein samoilta. Toisaalta eri näköisetkin hylsyt voivat toimia samoin keskenään. Tein asiasta testin heinäkuussa 2008, jossa latasin samat komponentit viiteen erinäköiseen saman valmistajan hylsyyn. Kolme hylsyistä oli 76 millisiä stuukattuja ja kaksi 70 millisiä rullasuljettuja. Tuloksena oli liki samat lähtönopeudet pienellä painevaihtelulla. Erot olivat hylsyjen kesken niin pienet (alle 5%), että sillä ei ole merkitystä. Hylsyt olivat Remingtonin vihreitä. Tämä testi ei kuitenkaan todista, että kaikki toimisivat samoin. Yllätyksiä voi tulla suuresta paineennoususta tai vaikka suuresta lähtönopeuden menetyksestä. Saman valmistajan 89-hylsyt toimivat paineen osalta samoin, mutta erosivat nopeudellaan.

12/70 -hylsyistä kohtuudella saman paineen ja nopeuden antavat RC1, sininen, RC3, musta, NS-20, punainen, ArmUsa, punainen

Hylsyjen latauskestävyydessä ja stuukin onnistumisessa on myös eroja. Itse pidän lujimpina hylsyinä jenkkivalmisteisia Remingtonia ja Winchesteriä. Näitä hylsyjä pystyy käyttämään noin 2-5, joskus jopa kymmenenkin kertaa. Federal tahtoo lähteä repeileen stuukistaan nopeammin - kestää kuitenkin 2-3, joskus 5 latausta ongelmitta. Stuukin onnistuminen on parasta Remarissa ja Fedussa ja jonkin verran heikompi Winsussa. Winsunkin saa nätiksi käyttämällä päätylappua.

Nalli

Nallin valintaa ohjaa lataajalla lähinnä saatavuus Suomesta. UnA:n on tarkoitus ottaa myyntiin muitakin nallivaihtoehtoja kun saamme luvat (tällä hetkellä tarjolla ei ole mitään nalleja). Kohtuudella Suomesta on saanut viimeaikoina Federalin ja Winchesterin -nalleja, joiden eroavaisuudet ovat seuraavat:

Fed209A on selvästi kuumempi ja siten tehokkaampi. Tehokkaana nallina Fed209A "säästää" ruutia latauksessa ja säästää siten tilaa, mutta toisaalta painetappi muutoin identtisessä latauksessa saavutetaan ennemmin kuin Win209 -nallilla. Toisinsanoen Winchesterillä on mahdollisuus saavuttaa suuremmat lähdöt samoilla paineilla, jos tilaa on hylsyssä riittävästi. Hidaspaloisen ruudin (esim. N110) sytyttäjänä Federal on omien kokemuksieni perusteella parempi. Paineroa ääritapauksissa näiden kahden nallin välille on mitattu noin 15%.

Federalin nalli pysyy kohtuudella paikoillaan kaikissa jenkkivalmisteisissa hylsyissä, mutta sen pysyvyys ei ole niin varmaa esim. italialaisissa hylsyissä. Winchester on hieman isompi halkaisijaltaan ja pysyy näin paremmin paikoillaan, mutta ei kuitenkaan kaikissa. Euroopasta löytyy joitakin hylsyvalmistajia, joiden hylsyissä ei pysy kumpikaan näistä nalleista ilman pikaliimaa. Sellaista nalli ja hylsy yhdistelmää jossa nalli ei ilman liimaa pysy ei tulisi käyttää.

Ruuti

Ruuti on laadullaan ja määrällään ratkaisevimmassa osassa patruunan teknisten ominaisuuksien kannalta. Vihtavuoren ruudeista haulikkokäyttöön soveltuvat N310 - N110 -ruudit, joista N110 on hidaspaloisin. N310, N320 soveltuvat 12-kaliperisessa erittäin keveille ja keveille kuormille. N330, N340 soveltuvat keveille ja keskiraskaille haulikuormille. 3N37, N350 soveltuu nopeisiin keskiraskaisiin latauksiin ja keskinopeisiin raskaisiin 12/76 -latauksiin.N350 -ruuti on hyvä myös korvaavilla materiaaleilla 12 ja 10 -kalipereissa.  3N38, N105 -ruudeilla saapi vauhtia 12/76-latauksiin ja ne toimivat myös 12/89 ja 10/89 kalipereissa suurempaa nopeutta haettaessa. N110 ei ole varsinainen haulikkoruuti, mutta se tarjoaa parhaan kapasiteetin Vihtavuoren ruudeista, kun keskiraskaalle tai raskaalle lataukselle haetaan maksimaalista vauhtia. Moniin latauksiin 10-kaliperiin N110 on jo liian hidasta. N120 -ruuti alkaa 12 -kaliperisessakin olemaan jo liian hidasta.

Taittuvapiippuisten aseiden lukkorunko ja iskupohja on yleensä erittäin lujia, mutta piippujen mitoitus on painon takia kevyt. Makasiiniaseissa piippu on mitoitettu selvästi vankemmin, mutta iskupohja ja lukkolaite ovat heikoin lenkki. Maksimipaine latauksessa rasittaa iskupohjaa ja lukkolaitetta aina, mutta hidaspaloisen ruudin myöhään tuleva painehuippu asettaa vaatimukset myös piipun mitoitukselle. Taittuvapiippuisiin aseisiin en suosittele hitainta mahdollista ruutia, juuri myöhään esiintyvistä paineista johtuen.

Joitakin esimerkkejä ruutivalintaan tavoite lähtönopeuden mukaan, kun maksimi pesäpaine on 1050 bar:

32 g lyijylataus
N320 -> 350 - 420 m/s
N330 -> 400 - 470 m/s

40 g lyijy
N330 -> 350 - 410 m/s
N340 -> 360 - 420 m/s
N350 -> 360 - 430 m/s
3N38 -> 380 - 450 m/s

50 g lyijy
N350 -> 340 - 380 m/s
3N38 -> 360 - 400 m/s
N105 -> 360 - 420 m/s
N110 -> 420 - 470 m/s

60 g lyijy
N350 -> 330 - 350 m/s
3N38 -> 330 - 370 m/s
N105 -> 330 - 380 m/s
N110 -> 330 - 410 m/s

32 g teräs
N350 -> 380 - 470 m/s
3N38 -> 450 - 500 m/s

36 g teräs
N350 -> 360 - 430 m/s
3N38 -> 400 - 470 m/s
N105 -> 440 - 500 m/s

40 g teräs
3N38 -> 400 - 440 m/s
N105 -> 400 - 450 m/s
N110 -> 440 - 500 m/s

44 g teräs
N105 -> 370 - 420 m/s
N110 -> 420 - 480 m/s

Ylläolevat esimerkit eivät ääriarvoja kumpaankaan suuntaan. Kuten kaikilla muillakin komponenteilla, nousee ruudinkin osalta tärkeäksi, sopiminen hylsyyn muiden valittujen komponenttien kanssa. N105:lla olisi mukava laittaa 36 grammanen teräslataus liikkumaan 500 m/s. Tähän vaaditaan kuitenkin jo 89 -millin hylsy ja sopiva tulppa. 12/76 -hylsyyn (stuukkaamalla suljettuun) tavarat eivät sovi. N350:stä sopii 76-hylsyynkin riittävästi, mutta paineraja tulee vastaan noin 430 m/s lähtönopeuden kohdalla.

Ruutivalintaa ohjaa siis käytettävissä oleva tila. Muitakin seikkoja kannattaa huomioida hakiessa patruunalta ominaisuuksia vaihtelevissa olosuhteissa. Ruutien palaminen suhteessa lämpötilaan muuttuu eniten hidaspaloisilla ruudeilla, joita on ladattu hylsyyn paljon. esim. +20 asteessa testattu N110 lataus voi hyytyä paljon mentäessä kovaan pakkaseen. Nopeapaloinen ruuti jota on patruunassa vähän säilyttää yleisesti ominaisuutensa paremmin. Poikkeuksiakin on, kuten olen saanut todeta.

Eräs patruuna tuotti täsmälleen saman nopeuden lämpötilan ollessa +15 - -15 Celsiusta. Tässä latauksessa oli 45 grammaa haulikuormaa ja 3,3 grammaa ruutiannosta ja mikä parasta - nopeus oli 450 m/s. Äärimmäisin testaamani patruuna pakkaskestossa on ollut lataus joka lähetti 50 gramman kuorman 2,2 gramman ruutiannoksella 370 m/s nopeudella +20, +-0 ja -32 Celsius asteen lämpötiloissa.

Turvallisinta on lähteä liikkeelle hieman hitaammasta ruudista, mutta esim. ruudin palamisen kannalta tämä ei ole optimaalisin vaihtoehto. Jos patruunansa testaa suunnilleen niissä olosuhteissa missä metsästääkin ja hakee toimivaa yleispatruunaa, kannattaisi valita ruutilaatu joka mahdollisimman vähällä määrällä antaa tavoitellun nopeuden halutulle lataukselle - toisin sanoen nopeapaloisin ruuti.

Toisaalta pehmeän haulimateriaalin ollessa kyseessä nopeapaloinen ruuti antaa haulilastille rajumman (tosin lyhytkestoisemman) kiihtyvyyden, joka runnoo hauleja enemmän kuin mitä hidaspaloinen ruuti tekisi. Eli huippupaine käy piipussa korkeammalla, vaikka keskipaine piippuaikana olisikin sama. Runnoutuneet haulet lentävät huonommin kuin muotonsa paremmin säilyttäneet.

Hidaspaloisen ruudin eräs haitta on suuri suupaine, joka varsinkin lyhyillä piipulla aiheuttaa kuvioon sekaannusta. Suupainetta voi vähentää jatkamalla piippua, käyttämällä suujarrua (esim. UnA SPP) tai käyttämällä nopeapaloisempaa ruutia.

Välitulppa

Välitulppa tai nykyisin myös haulikuppi, jossa kaasutiiviste mukana, jakaa ruudin ja haulit omiin lokeroihin. Muovinen haulikuppi ei ole välttämätön pehmeitä haulimateriaaleja käytettäessä, mutta toimii piipunsuojana kovilla "korvaavilla" materiaaleilla. Testimielessä on ammuttu terästä ilman kuppiosaakin ilman ongelmia tai jälkiä piipussa. Tähän ei kuitenkaan asevalmistajat anna suostumusta, joten en minäkään sitä suosittele. Muovinen kuppi on kuitenkin hyvä asia monessa mielessä - se joustaa ensimmäisenä ja antaa pelivaraa, jos muutoin haulilastilla olisi ollut ahdasta esim. supparin kohdalla.

Haulikuppi valinnassa siis ensimmäinen asia on haulimateriaali - kovaa vai pehmeää. Jos lähdetään pehmeällä materiaalilla liikkeelle, vaikka lyijyllä, niin kaikki kupit kelpaavat. Haulien ei tarvitse sopia kuppiin ja näin kupin vetoisuudella ei ole merkitystä. Ratkaisevaa on vain tilantarve hylsyssä, jota voidaan kupilla säätää. Jos tilaa on niukasti valitaan lyhyempi joustoinen kuppi ja vastaavasti jos tilaa on liikaa valitaan pitempi jousto-osa.

Jos sopivan mittaista jousto-osaa ei ole saatavilla, niin voidaan tehdä täyttö kupin pohjalle (haulien alle) paria kaliperia pienemmällä fiberillä. Fiberin etu on sen muokattavuus - voidaan lisätä juuri sen verran kun katsotaan tarpeelliseksi. Jos tilaa on merkittävästi liikaa, voidaan käyttää ruudin päällä erillistä kaasutiivistettä, jonka päälle laitetaan oikea kaliperinen fiber-tulppa ja fiberin päälle varsinainen haulikuppi. Mikäli ei haluta käytettävän kuppia ollenkaan, niin tämäkin onnistuu pehmeällä materiaalilla. Ruudin päälle kaasutiiviste ja sopivasti fiberiä ja haulet päälle - näin teen itse Buck Shot -lataukset. Kaasutiivistekään ruudin päällä ei ole välttämätön, eli pelkkää fiberiä voi käyttää. Se aiheuttaa kuitenkin suurta ohivuotoa ja lähtönopeudessa kärsitään, jos ruutimäärää ei kasvateta.

Mikäli ladataan kovaa haulimateriaalia, esim terästä, Hevi-Shottia, UnA-Shotia jne, tulee suosituksien mukaan käyttää haulikuppia, johon haulilasti sopii kokonaisuudessaan sisään. Kupin vetoisuus tulee siis olla yhtäsuuri tai suurempikuin käytettävä haulikuorma. Lisäksi kupin tulee olla vahvaseinämäinen. Kevyillä materiaaleilla, kuten teräksellä tilaa on normaalisti niukasti, jolloin täytettä ei tarvita - tulee vaan valita oikea kuppi (saatavissa 28,32,36,40 ja 46 gramman vetoisina 12 kaliperiseen). Raskaammilla materiaaleilla tilanne on yleensä päinvastainen, eli kupin tyhjää tilaa tulee täyttää jotenkin. Tällöin voidaan käyttää esim. fiberiä tai korkkia kupin pohjalla, kuten tehtiin lyijylatauksissakin.

Loppusuljennassa apuna voidaan käyttää oikeakaliperista etulappua. Jotkin hylsyt eivät tahdo onnistua stuukkaukseltaan "täydellisesti" ilman etulappua. Bufferoiduissa latauksissa etulappu on välttämätön, että tavara pysyy patruunassa sisällä. Etulapun on hyvä olla helposti hajoava/edestä poistuva, että se ei haittaisi osumakuvion muodostumisessa. UnA-Shot materiaaleilla en suosittele päätylapun käyttöä.

Paineennousemiseen itse tulppa vaikuttaa huomattavasti. Ensimmäinen asia on tulpan/tulppapaketin joustavuus. Joustavuuden lisääntyessä painehuippu laskee. Olen mitannut eri tulppien välille noin 20%:n eroja painevaihtelussa. Lisäksi olen huomannut joidenkin tulppien nostavan selvästi enemmän jälkipainetta eräillä latauksilla.

Piipunsuun jälkeen välitulppaa ei enää tarvita ja sen tulisikin jäädä mahdollisimman nopeasti pois matkasta. Tässä asiassa toimivat parhaiten pitkät kupit, jotka on viilletty pohjaan asti. Pitkää viiltämätöntä kuppia ei saa käyttää - se lentää täyteisenä. Viillä aina pitkät kupit mielellään pohjaan asti 2-6 viillolla. 4 viiltoa on ollut omassa käytössäni yleisin. Jos kuppi on viilletty tehtaan jäljiltä, mutta laipat ovat kiinni toisissaan, niin se kannattaa avata ennen patruunaan laittamista. Nämä aukeavat piipunsuulla nopeasti ja niiden pinta-ala on auenneena niin suuri, että jarrutus on tehokasta ja haulet saavat lentää vapaasti. Mikäli tulppa ei jää nopeasti matkasta ja lisäksi aseen suupaine on kova voi tulppa häiritä hauliparven lähtöä piipunsuusta merkittävästi - huonoon suuntaan. Pitkäjousto-osaisilla kupeilla, joissa on lyhyt itse kuppiosa voi tilanteen kääntää paremmaksi leikkaamalla tulpan poikki yhdestä tai useammasta kohtaa. Tällöin palasien massa on pienempi ja pinta-ala kuitenkin sama kuin kokonaisella tulpalla ja tämä johtaa suurempaa hidastuvuuteen.

Haulimateriaalit

Haulimateriaalit eroavat monessa suhteessa toisistaan. Suurimmat tekijät ovat tiheys ja kovuus. Kovuus on haulimateriaalin ominaisuuksista toiseksi paras ja paras on tiheys. Yhdessä nämä kaksi ominaisuutta määräävät mihin materiaali pystyy. Kovuus on hyvä ammuttaessa, mutta aiheuttaa miettimistä ladattaessa. Suuri tiheys sen sijaan on positiivinen asia ladattaessa ja ammuttaessa.

Tiheyden mukaan haulimateriaalit voidaan järjestää seuraavasti: Raskain TSS, Hevi-Shot, Lyijy, Vismutti, Teräs, Sinkki kevein.
Kovuuden mukaan jako on seuraava: Kovin TSS, Hevi-Shot, Teräs, Vismutti, Sinkki, Lyijy pehmein.

Lyijy vs. teräs asettelussa lyijy on pehmeää ja teräs kovaa, lisäksi lyijyn tiheys on lähes 1,5 kertainen teräksen nähden. Pienestä ominaispainosta johtuen teräs tarvitsee hylsyssä enemmän tilaa kuin lyijy jos puhutaan samasta kuormasta. Lisäksi teräs tarvitsee pitkäseinämäisen haulikupin. Suurempi haulitila tarkoittaa pienempää joustoa ruudin ja haulien välissä. Kun kyseessä on vielä kova materiaali, niin joustoa ei juuri tapahdu missään välissä. Lyijyllä tilantarve on pienempi ja materiaali joustava joten jouston suhteen lataukset ovat täysin erilaisia. Ongelma tämä ei ole, mutta se asettaa latauksen lähtökohdan eri tasolle. Pelkästään haulikuorman suhteen liikkeelle lähtiessä mennään metsään kovaa kyytiä. Teräs antaa luokka 1,5 kertaisen huippupaineen, jos lyijylasti korvataan samanpainoisella teräksellä.

Lyijy vs. TSS asettelussa asiat muuttuvat. TSS on äärimmäisen kovaa, kovempaa kuin teräs, mutta sen erittäin suuresta tiheydestä johtuen tilaa tarvitaan vähemmän. Kun vapautunut tila korvataan joustavalla materiaalilla, esim fiberillä, niin aletaan olla likimain samalla viivalla. Paineet voivat jopa laskea samoilla kuormilla lyijyllä ja TSS:llä. Näin vaikka materiaalien kovuus erot ovat suuret.

Teräs vs. TSS materiaalit ovat kumpikin kovia, mutta tiheysero on merkittävä, jopa 2,3 kertainen. Jos esim. teräslatauksesta poistetaan haulit ja tilalle laitetaan TSS-haulit ja tyhjä tila täytetään kupin pohjalle fiberillä, saadaan aikaan jonkinlainen tussahdus, koska paineet romahtavat. Tilanne ajateltuna toisinpäin aiheuttaa todella suuren paineen nousun ja vaaratilanteen.

Bufferi

Bufferin tarkoitus on haulipaukussa suojella pehmeää haulimateriaalia vaurioilta piippuvaiheen aikana. Bufferina voidaan käyttää periaatteessa mitä vain jauhomaista materiaalia, kun muistetaan, että bufferin ansiosta jousto latauksessa vähenee ja paineet nousee. Paineiden nousu on sitä suurempi, mitä hienompaa jauhoa bufferina käytetään. Suurimmalle rasituksella latauksessa joutuvat alimmaiset haulet. Bufferia tulisi aina annostella lataukseen niin paljon, että se peittää kaikki haulet. Tällöin ei ole pelkoa, että bufferi onkin väärässä paikassa kun liipasimen painaminen on käsillä. Bufferin aiheuttama paineennousu on paljon rajumpaa kuin massallinen lisäys latauksessa. Esim. Hauleja 50 g ja bufferia 2 grammaa. Ilman bufferia pesäpaineet esim. 800 bar, 52 gramman kuormalla samaisia hauleja, noin 850 bar, mutta bufferoituna jopa 1200 bar. Bufferi siis nostaa paineet pahimmillaan jopa 1,5 kertaisiksi. Samalla nousee lähtönopeus hieman, noin 5%.

Kimmo